Asiaankuuluvat vaatimukset laboratoriotestaukselle
Kemialliset reagenssit ovat erittäin puhtaita kemikaaleja, jotka täyttävät tietyt laatuvaatimukset ja muodostavat analyyttisen työn aineellisen perustan. Reagenssin puhtaus on erittäin tärkeää analyyttisen testin kannalta. Se vaikuttaa tuloksen tarkkuuteen. Jos reagenssin puhtaus ei täytä analyyttisen testin vaatimuksia, tarkkoja analyysituloksia ei voida saada. Kemiallisten reagenssien oikea valinta ja käyttö vaikuttavat suoraan analyyttisen kokeen onnistumiseen tai epäonnistumiseen, kokeen tarkkuuteen ja kokeen kustannuksiin. Siksi laitteen käyttäjän on ymmärrettävä täysin kemiallisen reagenssin luonne, tyyppi, käyttö ja käyttö.
Laatustandardien ja käyttötarkoitusten mukaan kemialliset reagenssit voidaan jakaa laajasti standardireagensseihin, yleisiin reagensseihin, erittäin puhtaisiin reagensseihin ja erikoisreagensseihin.
1 Tarkastusmenetelmien yleiset vaatimukset
- 1 Punnitus: viittaa punnitukseen vaa'alla, tarkkuusvaatimus ilmaistaan arvon tehollisella numerolla, kuten "punnita 20.0 g..." Punnituksen tarkkuus on ±0.1 g; “paino 20.00g…” Määrän tarkkuus on ±0.01g.
- 2 Tarkka punnitus: viittaa punnitukseen tarkkuusvaa'alla, jonka tarkkuus on ±0.0001g.
- 3 Vakiomäärä: viittaa laatueroon sen jälkeen, kun kaksi peräkkäistä kuivausta tai polttoa määritellyissä olosuhteissa ei ylitä määritettyä aluetta.
- 4Mittaus: viittaa nestemäisen aineen mittaamiseen mittasylinterillä tai mittakupilla, ja tarkkuusvaatimusta edustaa numeerisen arvon tehollinen numero.
- 5 imu: tarkoittaa nestemäisen aineen ottamista pipetillä ja mittapipetillä. Tarkkuusvaatimus esitetään arvon merkitsevänä numerona
- 6 Nollakoe: viittaa rinnakkaiskäytöllä saatuihin tuloksiin, paitsi että näytettä ei lisätä, käyttäen samaa analyysimenettelyä, reagensseja ja annostusta (lukuun ottamatta titrausmenetelmän standardititrausliuoksen määrää). Käytetään vähentämään reagenssin taustan havaitsemisraja ja näytteen laskentatestimenetelmä.
2 reagenssivaatimukset ja perusesitys liuospitoisuudesta
Testimenetelmässä käytetyllä vedellä tarkoitetaan tislattua vettä tai deionisoitua vettä, kun muita vaatimuksia ei ole esitetty. Kun ei ole määritelty, mitä liuotinta liuoksen valmistukseen käytetään, tarkoitetaan vesiliuosta. Kun H2SO4:n, HNO3:n, HCL:n, NH3·H2O:n spesifistä pitoisuutta ei ole määritetty testimenetelmässä, se viittaa kaupallisesti saatavilla olevan reagenssimäärityksen pitoisuuteen. Nestepisaralla tarkoitetaan tislatun veden määrää, joka virtaa alas tavallisesta tiputtimesta. 20 °C:ssa 20 tippaa vastaa 1.0 ml:aa.
Tyypillisiä liuoksen väkevöintimenetelmiä ovat:
1 ilmaistaan standardipitoisuutena (eli aineen pitoisuutena): se määritellään liuenneen aineen sisältävän aineen määränä liuoksen tilavuusyksikköä kohti, ja yksikkö on Mol/L.
2 ilmaistaan suhteellisella pitoisuudella: se ilmaistaan useiden kiinteiden reagenssien sekoitettuna massaosuutena tai nestemäisen reagenssin sekoitettuna tilavuusosuutena, ja se voidaan kirjata muodossa (1+1) (4+2+1)
3 ilmaistuna massa(tilavuus)osuutena: ilmaistaan liuoksessa olevan liuenneen aineen massaosuutena tai tilavuusosuutena, joka voidaan kirjata w tai ф.
4 Jos liuoksen konsentraatio ilmaistaan massa- tai tilavuusyksiköinä, se voidaan ilmaista g/l:na tai sopivana murtolukuna (esim. mg/ml).
Vaatimukset ja muut vaatimukset ratkaisujen muotoilulle:
Liuoksen valmistuksessa käytettävien reagenssien ja liuottimien puhtauden tulee olla analyysiprojektin vaatimusten mukainen. Reagenssit säilytetään yleensä kovissa lasipulloissa. Lipeä- ja metalliliuokset säilytetään polyeteenipulloissa ja ruskeissa pulloissa pimeässä.
Testin aikana on suoritettava rinnakkaiset testit. Testitulosten esittämismenetelmän on oltava yhdenmukainen elintarvikehygieniastandardien esittämisen kanssa. Tietojen laskennassa ja arvossa on noudatettava voimassa olevia numeerisia sääntöjä ja numeerisia kompromisseja.
Tarkastusprosessin aikana tarkastus on suoritettava tiukasti standardissa määriteltyjen analyyttisten menettelyjen mukaisesti. Kokeen vaarallisten tekijöiden (myrkytys, räjähdys, korroosio, palovammat jne.) varalta on ryhdyttävä suojatoimenpiteisiin. Fysikaalinen ja kemiallinen testauslaboratorio toteuttaa analyyttistä laadunvalvontaa. Hyvien teknisten eritelmien laatimisen perusteella fysikaalisella ja kemiallisella testauslaboratoriolla tulisi olla tekniset parametrit, kuten havaitsemisraja, tarkkuus, tarkkuus ja standardikäyrän piirustustiedot. Tarkastajan tulee täyttää tarkastuspöytäkirja.
